Puheenjohtajan blogi 2010

JULKAISTU 25.5.2010 KLO 08:18

Kahdeksankymmentäneljä pilkku kuusi 

Lumet ovat sulanneet ja hiihtovauhti ainakin toppatakkiosastolla kiihtyy välillä 24 h tyyliin. Aika monella seuralla on syystä tai toisesta juhlat venähtäneet pitkälle kevääseen. Itsellä on ollut hieno mahdollisuus olla mukana tänä keväänä Jämsänkosken Ilveksen 80-vuotisjuhlassa, Viitasaaren Viestin, Keuruun Kisailijoiden ja Huhtasuon Hiihdon kauden päätöstilaisuudessa. Vuosi sitten sain olla mukana Pihtiputaan Tuiskun, Kaipolan Vireen ja Äänekosken Huiman kauden päätöstilaisuuksissa. Hieno havaita kuinka aktiivista ja vilkasta toimintaa seuroissa on ja on ollut vuosikymmeniä. Pitkät perinteet ovat hyvin tyypillistä useille keskisuomalaisille seuroille.

Kevätparlamentti Uuraisilla sujui mukavasti ja hyvää keskustelua saatiin aikaiseksi. Kauden päätöstilaisuudet, vuosijuhlat, kevätseminaarit jne. ovat tärkeitä tilaisuuksia, joissa palkitaan ja muistetaan hiihtäjiä, talkooväkeä ja hiihdon tekijöitä. Erittäin tärkeitä ovat myös seuranmestaruushiihdot ja niistä palkitseminen. Samalla saadaan kohotettua yhteishenkeä ja vaihdettua ajatuksia. Asiat jalostuu ja kehittyy. 

Oli hienoa saada piirin kärkihiihtäjiä kertomaan omasta etenemisestä nykytasolle. Samalla on ilo huomata, että piirissä on vastuunkantajia eri tehtävissä hyvinkin laajasti eri ikäpolvista. Tarvitaan vankkaa kokemusta ja uutta nuorta verta vastaavasti kehittämään ja havaitsemaan ne nykypäivän nuorten ajatusten kulun. Kuunteleminen on olennainen osa hiihdon johtamista. 

Valtakunnallisella tasolla maajoukkuevalinnat, sekä eri ryhmien valinnat aiheuttavat varmasti kovasti keskustelua hiihtopiireissä. Lähiviikot ovat olleet hyvinkin monisäikeiset ja päätöksentekijät ovat joutuneet istumaan useita ja pitkiä kokouksia, jotta ratkaisuja on saatu aikaiseksi. Avointa keskustelua tulee edelleen lisätä ja kehittää hiihtäjien ja toppatakkiporukan välille. Sama tavoite on varmasti kaikilla. Molemminpuolinen ymmärrys on tärkeä seikka ja se tulee vain yhdessä tekemällä. Kohtaamisia siis tarvitaan joka tasolla, niin myös piiri- ja seuratasolla. 

Lopuksi palaan otsikon omiin ennätyslukuihin. Numero ei ole uusi ennätykseni penkkipunnerruksessa, vaan kilomääräni puntarissa, jota ei ikinä ennen ole tähän päivään mennessä näkynyt. Puhutaan suomalaisten nuorten liikkumattomuudesta ja ylipainoisuudesta. Oma esimerkki on tärkeää ja siksi tunnen kovaa syyllisyyttä, kun oma liikunta on keväällä lumien sulattua jäänyt liian vähäiseksi. Ruokahaluhan on aina ollut yhtä kova. On turha kätkeytyä eri tehtävien taakse, vaan ottaa Kekkosen viisas lause jälleen esille ja muistuttaa itseään, että "Kaikki syyt, jotka estävät liikunnan harrastamiset ovat tekosyitä". Seuraava blogi tulee kaksi kiloa kevyempänä. Saa nähdä, oliko tämä sitten viimein tarina tällä foorumilla. Kuten Ismo Salkkareissa totesi, niin "Kyllä hiihto on mukava harrastus" 

Mukavaa kesän alkua!
Tv Juha

JULKAISTU 9.5.2010 KLO 20:17

Kohti uudistuksia mennään

Keski-Suomen hiihtopiirin tulevaisuusseminaari kokosi 20 hengen joukon pohtimaan nykytilaa ja kilpailutoiminnan kehittämistä Keuruulle. Kilpailutoiminnan tulee kehittyä siihen suuntaan, että se kiinnostaa nuoria lajin pariin ja samalla saada myös huipulle pyrkiville laadukkaita ja kovatasoisia kilpailuja. Nuorille viestejä lisää on yksi keino saada seuroihin lisää kilpailijoita. Seurojen eri rooli hiihdon parissa on tapahtunut itsestään ja sitä tulee kehittää luonnolliseksi toimintamalliksi. Kaikilla seuroilla ei resursseja riitä kaikkeen. Yhä useammalle huipulle tähtäävälle pitää saada tarjottua mahdollisuus täysipainoiseen harjoitteluun.
 
Keski-Suomi, Keski-Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa muodostavat hiihtopiirissä oman alueen. Keskusteluja on aloitettu omien aluemestaruushiihtojen käynnistämisestä. Hyvin todennäköistä on, että jo ensi vuonna hiihdetäänkin piirinmestaruushiihtojen sijaan aluemestaruushiihdot. Ensimmäisenä vuonna kerätään kokemuksia ja mahdollisesti mukana on jo osa hiihdettävistä matkoista. Järjestelyvastuu kiertää piirien välillä. Näin saisimme kovatasoisia kisoja ja viestejä aikaiseksi. Erityisesti sprintit ja viestit varsinkin aikuisten sarjojen osalta saisivat aivan uuden merkityksen. Monelle juniorille Hopeasomman loppukilpailu on varsin kovatasoinen kisa. Nyt muodostuisi piiritason kilpailun lisäksi kovempi väliportaan kisa. Myös aluevalmennuksen käynnistämisestä uudelleen on käyty keskusteluja. Nämä ovat siis vielä suunnitelmia, ei päätöksiä.
 
Piirin sisäinen kilpailukalenteri tarvitsee tarkan suunnittelun, jotta osallistujamäärät saadaan kasvamaan kansallisissa kisoissa. Kilpailujen määrän suhteen tulee olla tarkkana, että kaikkiin kisoihin riittäisi hiihtäjiä. Viestien määrää lisätään junoreille 2 - 3 kilpailulla. Suunnitteilla on Hopeasompaviesti-cup piirin sisällä. Viestijoukkueet kannustavat junioreita ja seuroja kasaamaan hiihtäjiä joukkueisiin. Matkat ovat osittain myös normaaleja lyhyemmäksi. Samoin kyläkisoja, cuppeja, kaupunginosaa pienempiä kisoja tarvitaan lisää. Nämä on pitkälti seurojen aktiivisuuden varassa. Näin saadaan kilpailevia junnuja lajin pariin enemmän. Myös valtakunnallinen hiihtocup tarvitaan huippu-urheiluun maailmancupin lisäksi.
 
Keski-Suomen seminaarissa oli hyviä puheenvuoroja lajin kehittämiseen. Jo kevättalvella heräsi keskustelut valtakunnallisen Hopeasomman viestinhiihdon muuttamisesta seurakohtaisesta piirien väliseksi viestikisaksi. Tämä tukisi seurojen yhteistyötä piirin sisällä. Kaikille junioreilla olisi tasapuolinen mahdollisuus päästä loppukilpailuun. Kilpailu viestipaikoista kiristyisi. Viesti on hyvä mittari mittaamaan piirin juniorivalmennusta. Pienempien seurojen juniorit pääsevät mukaan viesteihin. Kaikista seuroista ei aina löydy kolmea viestinhiihtäjää.

Keski-Suomen seminaariin osallistuneet seurat ehdottavat muutosta seuraaviin sääntöihin. Keski-Suomen maakuntaviestistä on tehty talvella kysely tapahtuman kehittämisestä. Vastauksia tuli niin seuroilta kuin kunnilta. Myös yksittäisiä palautteita tuli runsaasti. Piirin johtakunta on käsitellyt vastaukset. Keuruun seminaarissa tuli selviteltyä sitä tosiasiaa, että loppiainen tulee olemaan hyvin todennäköisesti myös vuonna 2011 viestin ajankohta. Mikäli siirrymme aluemestaruushiihtoihin, niin se muutos ei mahdollista viestin toteuttamista helmikuussa ns. piirinmestaruusviikonvaihteessa. Keski-Pohjanmaa järjestää maakuntaviestin loppiaisena. Olosuhteiden kehittäminen piirissä niin, että varmistetaan hiihtokausi alkamaan viimeistään marraskuussa, yksi ratkaisu myös tähän. Viestin kiinnostavuus tulee lisääntymään jatkossa. Kilpailutapahtumaa tullaan jonkin verran lyhentämään. Viestiin liittyvistä muutoksista tullaan kuulemaan lisää sitten Uuraisilla, kevätparlamentissa. 

Hiihdon tulevaisuuspalaveri kokosi hyvän joukon hiihdon kehittämisestä kiinnostuneita henkilöitä ja seuroja. Jatkossa myös urheilijoiden ja nuorten ääntä pitää saada kuuluviin. Pitää miettiä ketä varten tätä tehdään ja toimintaa kehitetään jatkuvasti muuttumassa maailmassa.

Viikon päästä lisää Uuraisilla!
Tv Juha

JULKAISTU 23.4.2010 KLO 12:41

Kevättä rinnassa

Hiihtokausi 2009-2010 on päättäjäisiä vaille pulkassa. Seuroissa kootaan kauden onnistumiset, pidetään palautepalavereita ja mietitään kuumeisesti uusia ideoita kohti seuraavaa hiihtokautta. Kevät on uudistumisen aikaa. Myös Keski-Suomen Hiihto piirinä kokoontuu uuteen Tulevaisuusseminaarin Keuruulle pohtimaan yhdessä, miten voitaisiin eri asioita tehdä uudella ja paremmalla tavalla?

Uunituore Kansallinen liikuntutkimus on karua luettavaa Hiihdon kannalta katsottuna. Neljän vuoden aikana on kadonnut 3-18-vuotiaissa 43 000 hiihdon harrastajaa vähemmäksi. Noin 11 000 lasta on hiihtoseurojen toiminnassa mukana. Myös Keski-Suomesta löytyy useita kuntia, joissa ei enää hiihtoseura toimintaa ole ollut pitkään aikaan.

Hiihtokerhojen käynnistäminen viimeistään ensi syksynä olisi kaikkien hiihtoseurojen kunniakysymys. Lasten määrä hiihdon parissa pitää saada kasvamaan. Keski-Suomessa hiihdon harrastamismahdollisuudet ovat hyvät. Useilla paikkakunnilla on lunta säilötty ja näin varmistettu lajiharjoittelun käynnistyminen ensi syksynä. Hiihdon parissa vuosia olleiden tehtävä on aktivoida seuroissa toimintaa ja saada uutta sykettä tekemisiin. Tehtävien vaihto ja uusien mukaantulo piristää aina toimintaa.

Toivon runsasta osallistumista Keuruulle! Yhdessä tekeminen on voimavara, millä saadaan kehitettyä keskisuomalaista huippuosaamista hiihdon parissa. Maakuntaviesti, Keski-Suomen kilpailutoiminta, seurojen yhteistyö jne. tarvitsevat avointa ja rakentavaa keskustelua yhdessä.

Keuruulla nähdään!
Tv Juha

JULKAISTU 21.3.2010 KLO 12:31

Latua avataan

Eilen illan (18.3.) lumituiskussa pääsin konkreettisesti perinteisen latua avaamaan. Kontiolahden 50 km mielessä hiihdin iloisesti samalla menttaaliharjoitusta..   Nyt näyttää hyvin vahvasti siltä, että kausi jatkuu Keski-Suomessa hyvinkin huhtikuun puoleen väliin saakka. Selkeitä kevään merkkejä ei vielä juurikaan ole ollut ja vanhan kansan sanonta "ellei maaliskuu maata näytä, niin ei huhtikuukaan humauta" - päästään kokemaan.

Siellä se nimittäin on eli nimi Kontiolahden SM-hiihtojen ilmoittautuneiden listoilla! Kaikki juontaa viime keväälle eli ei tässä viime hetken sekoamista ole tapahtunut. Perustyö hiihdossa tehdään seuroissa ja vanhempien hiihtäjien esimerkki on suuressa roolissa. Huhtasuon Hiihto ja aikaisemmin Huhtasuon Kisa on yli 30-vuotisessa historiassa vakiinnuttanut paikkansa valioluokan seurana. Seura on saavuttanut muutaman SM-mitalin naisten ansiosta ja veteraanisarjoissa kunnostautunut aina MM-hiihtoja myöten. Miesten sarjassa ei edustusta yleisellä tasolla ole saatu hankittua. Mutta nyt sekin pää saadaan auki.

Valmistautuminen on tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa. Kaikki olikin vielä alkukesästä hyvällä mallilla, mutta sitten on haasteita tullut yllin kyllin. Nyt ei auta kuin uskoa siihen, että tie vaikeuksien kautta voittoon. Kaikki luottamustehtävät eri tehtävissä, lukuisat järjestelyt ja kaikenlainen puuhastelu jos jossakin, on tieten harjoittelusta pois. Nyt on vaan luotettava aikaisempiin harjoituskilometreihin ja pikaisesti mietittynä hiihtokilometrejä pitäisi olla kuitenkin vuosien varrella kertynyt lähelle 50 000 km.

Päätähtäimeen on valmistauduttu hyvinkin poikkeuksellisesti. Harjoituskilometrejä en ole kesäkuun jälkeen kirjannut lainkaan ylös, sykemittariin en ole koskenut, minkäänlaista harjoitusohjelmaa en ole laatinut… vaan nyt mennään pelkästään näppituntumalla. Kesäkuussa juoksin maratonin, jolle sammuin 35 km kohdalla ja sitten raahaidun väkisin, lähinnä kävellen maaliin. Heinäkuussa Sulkavan Soutu 58 km kirkkoveneellä ja elokuussa antibiottikuurin säväyttämänä täysmatkan Triathlon, joka viimeistään tyhjensin takin aivan tyhjäksi. Siitä toipuminen meninkin sitten syksyyn ja harjoittelu ei lähtenyt siitä käyntiin.

Kilpailuohjelma on toteutunut aikalailla Andrus Veerpalun ohjelman mukaisesti. Olen jättänyt kaikki maailmancupit ja olympialaiset väliin. Keskittyminen ainoastaan olennaiseen. Tammikuun alussa Tsékin Liberecissä jäin 50 km matkalla Veerpalulle kesken harjoituskauden 48 minuuttia. Helmikuussa Tarton Maratonilla hiihdettiin 63 km ja ero Veerpaluun oli 50 minuuttia eli voisi todeta, että kunnossa oli lievää kehittymistä havaittavissa. Keski-Suomen Hiihdossa kotimaan pitkien matkojen erikoismieheen Jarmo Rissaseen tuli 41 minuuttia. Näillä ohjaustiedoilla on viime päivinä kuntoa hiottu ja viimeistelty. Testien mukaan kunnossa ei ole mitään vikaa, kun jaksaa saman matkan hiihtää, mutta nopeudessa jään melkein 1 min. per kilometri. Onkohan hiihto sittenkin nopeuslaji?

Olen hakenut mallia Squaw Valleyn Olympialaisista, jossa Veikko Hakulinen välipäivinä meni vuorille lapioimaan lunta. Itse olen tehdyt treeneissä 5 x 2 h lumenpudotus urakoita Valion katolla. Samalla on tullut myös henkistä valmentautumista eri ryhmissä. Viikko siis aikaa valmistautumiseen ja viikonloppuna on tarkoituksena tehdä korkeapaikan leri ja viimeistellä laskutaitoja.

Kaikille Tsemppiä Kontiolahdelle!

JULKAISTU 14.3.2010 KLO 13:31

Elämme muutoksien aikaa

Parhaillaan menossa olevat Hopesomman loppukilpailut Helsingin Paloheinässä toi runsaasti hyviä tuloksia laajalla rintamalla. Onnittelut kaikille osallistujille! Hopeasompamestariksi hiihti Äänekosken Huiman Titta Kuorelahti ja pronssille Saarijärven Pullistuksen Olli Vertanen.

Kevään keskustelun yksi aihe varmaan tulee olemaan, että onko järkevää lähes kaikkien piirin hiihtäjien pääsevän loppukilpailuun saakka? Kilpailua piirin sisällä ei juurikaan paikoista enää tule. Meneekö tällä hetkellä nuorten hiihtäjien osalta aikaa liikaa maantien päällä autossa? On erilaisia katsastuksia, KLL-kisoja, Hopeasompaa, nuorten SM-hiihtoja, syksyllä lähes viikonloppu lumen perässä ajoa jonnekin.. Lumen puottotalkoissa Mehdon Harri heitti ajatuksen, että viestit hiihdettäisiinkin piirikohtaisen Hopeasomman loppukilpailussa. Ajatus on mielestäni hyvä ja ainakin keskustelun aloittaminen on aiheellista.

Kaukana ovat ne ajat, kun Konneveden HS-aluekilpailussa v. 1981 poikien 14-sarjassa osallistujia yhtä vaille 90. Siihen aikaan sarjat kahden vuoden välein ja seitsemän parasta loppukilpailuun. Poikien 14-sarjassa Kaipolan Vireen Pasi Kukkola hiihti seitsemänneksi ja Rovaniemen Hopeasomman loppukilpailussa hän hiihti poikien 14-sarjan SM-hopealle. Konneveden aluekilpailussa muuten Jari Kuhno oli 47. ja nyt 30 vuotta myöhemmin voisi tältä istumalta veikata Jaria Kontiolahden 50 km:n SM-kisassa hiihtoa edelleen kympin sakkiin.

Ajat ovat muuttuneet ja siihen pitää sopeutua. Miten on tehty 30 vuotta, ei enää tänä päivänä toimi. On hyväksyttävä se tilanne, että lasten ja nuorten kilpaa hiihtävien määrä on romahtanut jopa hyvin huolestuttavalle tasolle. Enää ei kilpailijoita yksinkertaisesti riitä kaikkiin kilpailuihin. Perinteisessä Kuikan Hiihdoissa alle 50 hiihtäjää, Pylkön hiihdoissa noin 80 hiihtäjää jne. Kilpailun järjestäminen ei näillä osanottojamäärillä ole enää järkevää. Kotimainen kilpailujärjestelmä tarvitsee kokonaisremontin ja mahdollisesti myös piirin sisällä on mietittävä olisiko esim. kilpailujen vuorovuosijärjestämis-periaate otettava käyttöön?

Hiihto on tänä talvena ollut erittäin runsaasti julkisuudessa positiivisella tavalla. Lunta on joulun jälkeen ollut ja parhaimmat hiihtokelit ovat parhaimmillaan. Harrastehiihtäjiä on runsaasti, mutta perinteiset normaalimatkojen hiihdot väliaikalähdöllä eivät sytytä. Erilaiset laturetket, massahiihdot ja hiukan pienemmät tapahtumat vetävät huomattavasti paremmin.

Jotta saisimme hopeasompaikäisten lasten määrän pysymään edes ennallaan, on hiihtokoulut saatava käynnistettyä myös niissä kunnissa, joissa niitä ei vielä järjestetä. On kaikkien etu myös pitkässä juoksussa, että lapset ja nuoret ymmärtävät, miten upeasta lajista kuin maastohiihto on kyse.

 

Kohti Kontiolahden SM-hiihtoja!


tv Juha

JULKAISTU 1.3.2010 KLO 12:17

Hiihtoa kaksneljäseiska 

Vancouverin olympilaiset päättyivät ja päästään normaaliin päivärytmiin. Sunnuntaina käytiin erittäin jännittävä miesten 50 km:n kisa, kuten oli myös lauantain naisten 30 kilometriä. Oli mielenkiintoista seurata miten Saksan Axel Teicmann nousi olympiahopealle, vaikka oli jo 5 km ennen maalia jäänyt pääjoukosta. Viron 38-vuotias Andrus Veerpalu hiihti viikko sitten Tartu Maraton hiihdon 63 km sijoittuen yhdeksänneksi. Olympialaisissa tuli kauden paras hiihto tälle kaudelle ja sijoitus 6. Andrus johti kisaa 49,4 km kohdalla.. havainnot Andruksen kunnosta elokuun Suverullissa Otepäässä eivät olleet matkaväsymystä silmissä. Kuten Kari Ristanen tammikuussa Keski-Suomi Hiihdon yhteydessä totesi, niin 50 km hiihtoon valmistaudutaan hiihtämällä alle ainakin yksi pitkä kisa. Mielenkiintoisia seikkoja valmennuksellisesti.. sillä usein kaikki asiat pitää opetella kantapään kautta. 

Sää Viron Otepäässä oli hyvä. Pakkanen ei kiusannut, kuten täällä kotimaassa. Omalta osaltani paras hiihto, jos lasketaan hiihtäjien määrä, joka jää taakse... kaiken kaikkiaan 4592 "päänahkaa" tuli tältä reissulta. Mukava hakea oppia tapahtumassa, jossa kaikki on ammattimaisen hienosti mietitty valmiiksi. Salmelan Ollin kanssa käytiin tiukka latutaisto. Olli saavutti minut 15 km ennen maalia ja totesi, että nyt alkaa loppukiri.. ohitimme yli 20 hiihtäjää ja kiilattiin kahden sadan joukkoon. Maalintulon yksityiskohtia oli se, että kun saavuit maaliin ja lähdit kävelemään kohti vaatesäilytystä, niin tyttö tuo iloisesti juosten vastaan vaatesäkkiä, joka oli jo valmiiksi etsitty yli 5000 säkin joukosta. Jokaisessa asiassa on vähintään kaksi eri näkökulmaa. 

Viikkoon mahtuu monelaista tekemistä, kuten kaikki hiihtoihmiset ovat havainneet. Laskin, että yhtenä päivänä menin kolme kertaa nukkumaan, että vähän saisi hillittyä univelan kertymistä. Kisaväsymys painaa varmasti penkkiurheilijoita. Viikkoon mahtuu kaksien kisojen järjestelyissä mukana oloa, yhtenä yönä lumitykin valvontaa, lumenpuottotalkoita jne. Hiihto on varsin monipuolinen harrastus. 

Ilokseni maanantaina sain puhelinsoiton, että Laajavuoren tykit pauhaa lunta. Pitkä taistelu on kannattanut. Toivon aktiivisuutta myös muilla paikkakunnilla, että keskisuomalaisten hiihtäjien harjoitusolosuhteet ovat kilpailukykyisiä ensi syksynä. Jyväskylässä asuu neljä maajoukkuehiihtäjän lisäksi paljon hiihtäviä opiskelijoita ympäri Suomea. Tähän tietoon ainakin Keuruulla, Saarijärvellä ja Jyväskylässä olisi lumen säilöminen vauhdissa. Toivotaan, että myös pohjoinen ja eteläinen Keski-Suomi pysyvät kehityksessä mukana. Piispalan ensilumen latu ja Himoksen olosuhteiden kehittäminen alkutalvelle myös hiihtoon ovat tärkeitä menestyksen avaimia. 

Mukavaa hiihtolomaa, loppuviikosta aurinko paistaa!

JULKAISTU 18.2.2010 KLO 21:54

Olympialaiset hiihtäjien mielessä - suusakuningas Veerpalu

Vancouverin olympialaiset ovat parhaillaan täydessä vauhdissa. Hiihtäjien suorituksia seurataan tiivisti television kautta. Keski-Suomesta oli 22 vuoden tauon jälkeen edustus maastohiihdossa. Kirsi Perälän debyytti naisten sprintissä oli keskiviikkoiltana. Harmillisen tarkalla oli pääsy kahdentoista joukkoon ja jatkoon. Viime talven MM-kisasijoitus Liberecistä parani muutaman pykälän. Hyvä suoritus ja onnittelut Kirsille!

Tie Olympialaisiin on pitkä ja vaatii vuosia pitkäjänteistä työtä. Eilen illalla tein oman valmistavan harjoituksen tulevan sunnuntain 39. Tarton hiihtomaratonille. Siinä matkalla jäin miettimään ennen naisten sprinttiä Kirsin matkaa tähän saakka. Mitkä ovat ne tekijät, että urheilija pystyy saavuttamaan matkan olympialaisiin? Kipinä hiihtoon on varmasti tullut perheen ja Korpilahden Martin kautta. Nuoren urheilijan perusosaaminen on hyvin pitkälti tullut Kaipolan Vireen nuorisovalmennuksen kautta. Kirsi on muistellut lämmöllä ikimuistoisia bussimatkoja hiihtoleireille ja kilpailumatkoille. Yhdessä tekeminen kantaa kortta eteenpäin nuoren urheilijan matkalla.

Tien raivaaminen maajoukkueeseen ei ole helppoa. Seuraava askel on saada urheileminen ammattimaiselle tasolle. Jos tavoite on olympialaiset, niin silloin kaikki pitää pystyä tekemään sen ehdoilla. Muutaman vuoden hyvinkin läheltä olen päässyt seuraamaan Kirsin etenemistä Huhtasuon Hiihdossa kohti urheilijan unelmaa. Nyt vasta olen tajunnut, mitä kaikkea se vaatii. Se on työtä, joka vaatii kaikilta ammattimaista suhtautumista. Tästä löytyykin paljon kehittymistä seuratasolla. Taustat pitää olla kunnossa kaikilta osin. Tärkeintä on henkinen pääoma. Seuraava steppi on menestyminen ja voittamisen tavoittelu. Pelkkä osallistuminen ei enää riitä. Mitkä ovat ne askeleet kohti sitä?

 

Teimme piirinvalmentaja Jouni Heinosen kanssa viime elokuussa pienimuotoisen tutustumismatkan Viron Otepäähän. Kenttätutkimuksessa saimme selville Kristina Smigunin uudesta tulemisesta vauvaloman jälkeen. Jo syksyllä Kikun testitulokset kertoivat, että taistelu olympiamitaleista on hyvässä vauhdissa. Kerroinkin jo marraskuussa, että Kristina Smigun-Vähi ottaa Vancouverista olympiamitalin. Perjantaina saamme nähdä mahdollisesti jatkoa.. Mikä tekee urheilijasta voittajan? Tätä asiaa olen pohtinut hiihtolenkeillä hyvinkin pitkään. "Ilomantsin kansallisissa joskus 1990-luvun vaihteessa 15-vuotias Smigun kysyy lupaa hiihtää naisten yleisessä sarjassa ja voittaa kisan. Suomalaiset maajoukkuenaiset eivät kaikki hyväksy sitä vedoten sääntöihin. Keskitytään olennaiseen, silloin kun tavoitteena on menestyminen."

 

Ensi sunnuntaina osallistuu peräti 6500 hiihtäjää Tarton hiihtomaratonille, joka on myyty loppuun viime viikolla. Miten voi olla, että hiihtokilpailu on loppuunmyyty? Osallistujia on tullut 1500 lisää edelliseen vuoteen verrattuna. Numerolaput eivät riitä, ja toki halutaan taata kaikille hyvät palvelut hiihdon aikana. Kaksinkertainen olympiavoittaja Andrus Veerpalu tähtää reilun viikon päästä Vancouverissa hiihdettävään 50 kilometrin hiihtoon. Mitä tekee Andrus? Osallistuu myös sunnuntaina hiihdettävään Tarton hiihtomaratonille, matka 63 km, viikko ennen olympialaisten kuninkuusmatkaa. Virolaiset kutsuvatkin Andrusta, "suusakuningas Veerpalu."

Keski-Suomessa käydään tulevana viikonloppuna hyvin perinteikkät 61. Pylkön hiihdot ja ovat samalla Keski-Suomen pitkien matkojen piiriinmestaruushiihdot. Kilpailu oli takavuosina Suomen huippuhiihtäjien kohtauspaikka ja yleisöä oli parhaimmillaan yli 3000. Kun lukee uunituoretta Keski-Suomen hiihdon historiaa, niin perinteet meillä on mahtavat. Niin urheilullisesti kuin hiihtokilpailujen järjestäjänä olemme olleet valtakunnan ykkösiä. Maailma muuttuu ja kehityksessä on pysyttävä mukana. Myös piiritasolla meidän pitää pystyä aistimaan ne keinot, millä nostamme hiihdon tasomme kaikilla osa-alueilla jälleen sille kuuluvaan asemaan.

Paljon siis kysymyksiä ja niihin etsitään vastauksia, välillä kauempaakin.

Samaa latua hiihtämällä ei voi voittaa!


Tv Juha

 

(TARTU MARATON (39. TM) kuuluu Viron hiihtosarjaan Estoloppet, kansainväliseen hiihtosarjaan Worldloppet (WL), ja on FIS Marathon CUP (FMC) sarjan osakilpailu.)

JULKAISTU 17.2.2010 KLO 10:24

63. Maakuntaviestin mietteitä...

Maakuntaviestin aamuna oli tiettyä jännitettä ilmassa. Itsellä oli 25. kerta tulossa hiihtäjänä. Samalla myös ensimmäinen virallinen luottamustehtävä Keski-Suomen Hiihdon puheenjohtajan tehtävässä. Nappasin innolla mukaan Keski-Suomen Maakuntaviestin lähtöluettelon vuodelta 1982. Silloin viesti järjestettiin Laukaan Peurungassa. Pakkanen oli siirtänyt kilpailun, peräti kahteen kertaan. Hiihto hiihdettiin seurakohtaisena ja mukana oli  39 joukkuetta. Huhtasuon Kisa, jonka kasvattaja seura olen, oli mukana ensimmäistä kertaa maakuntaviestissä. Lähtö tapahtui Peurunkajärven jäältä. Muistan hyvin, että pakkasta oli hiihdon aikana noin -16 - 17 astetta ja lunta tuprutteli viimana koko hiihdon aikana. Latu meni hakkuuaukon läpi ja latu paikoin hävisi lumeen. Välillä tuli mieleen, että olenkohan eksynyt reitiltä.. Hiihdin poikien 16-sarjassa 5 km osuuden.

63. Keski-Suomen maakuntaviesti hiihdettiin tänä vuonna Jämsässä. Hyppäsin mukaan perinteiseen Jyvsäkylän kaupungin maakuntaviesti-bussiin. Kyydissä oli 5 matkustajaa, joista 3 oli hiihtäjiä. Matkan aikana oli aikaa miettiä hiihdon nykytilaa hyvinkin syvällisesti. Onhan jälleen Keski-Suomen maakuntaviestin 5-vuotiskausi täynnä ja sääntöjen tarkistuksen paikka kevään aikana. Jokainen menee omilla kyydeillä, ei tarvitse mennä niin aikaisin ja pääsee sitten äkkiä pois..

Tänä päivänä pystyy maakuntaviestin hiihtämään niin, ettei edes näe kaikkia osuuden hiihtäjiä lainkaan. Puhumatta siitä, että joskus oppisi tuntemaan. Kaukana on ne ajat, jolloin bussissa käytiin viestiin liittyvät asiat yhteisesti läpi, esiteltiin hiihtäjät, mietittiin voitelua ja ennenkaikkea rakennettiin yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tänä päivänä nämä kaikki hoitaa netti. Pidän edelleen erittäin suurena asiana sitä, että kun vielä hiihdettiin seurakohtaisia viestejä, niin samalla käytiin myös seuran omia asioita läpi. Mielestäni olemme kadottaneet hyvinkin olennaisen osan hiihdon harrastuksesta ja asioiden kehittäminen eteenpäin on muodostunut hyvin monimuotoiseksi. Mikä on ollutkaan sen parempi paikka kuin bussi, jossa kaikki oli paikalla. Me nuoremmat seurasimme vanhojen karpaasien valmistautumista, opittiin ja kuunneltiin. Missä tänä päivänä kaikki tämä tapahtuu?

 

Ei tarvitse olla kovinkaan suuri rakettitieteilijä, kun voi päätellä, että 75. Keski-Suomen maakuntaviestissä osallistuvia joukkueita on noin 15 enää mukana. Jos ja kun joukkueiden osuuksien määrää ei vähennetä.. Toki suurin ongelma ei hiihdon saralta tämä ole, mutta kun katsoo useita kansallisen tason kilpailuja, niin hiihtäjien määrä on romahtanut. Syynä ei voi olla ainakaan lumen puute tänä vuonna. Voimme katsoa uudelleen peiliin ja miettiä mitä pitäisi tehdä? Vuonna 1982 oli Laukaassa kaiken kaikkiaan 12 joukkuetta eri seuroista nykyisen Jyväskylän kaupungin alueelta. Hiihdettävät osuudet oli lähes samat, poislukien 12 v. tyttö/poika -osuus, joka silloin oli miesten osuus (10 km). Kaikki hiihti silloin perinteistä.  Nyt Jyväskylän kaupungista oli mukana neljä joukkuetta. Kilpaa hiihtävien määrä on siis laskenut 1/3 osaan niistä ajoista. Konneveden Urheilijoista oli peräti kolme joukkuetta mukana. Kuntien välinen maakuntaviesti on ollut pelastus sille, että joukkueiden määrä on ollut näinkin hyvä. Kuinka monta seurajoukkuetta tänä päivänä saataisiin liikkeelle. Helppo laskea, vaikka piirinmestaruustulosten pohjalta.

 

Kehityksen kulkua on vaikea ohjata. Olen kuitenkin vakuuttunut, että yhdessä tekemistä ja yhdessä olemista kannattaisi jotenkin saada aikaiseksi. Netin kautta näitä asioita ei varmasti saada eteenpäin. Olemme menettämässä asioista olennaisen. Hyvin monelle urheilukilpailusta on tullut pelkkä suoritus. Emme osaa nauttia siitä kokonaisuudesta, joka liikunnassa on kuitenkin ollut se tärkein lähtökohta.

 

Kovin suurta riemua ei paluumatkalla bussissa kaikunut, vaikka juuri oli Jyväskylän kaupunki voittanut arvostetun Keski-Suomen maakuntaviestin yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Muistan aikoinaan kun Huhtasuon Kisa tuli C-sarjan kakkoseksi ja nousi B-sarjaan noin 25 vuotta sitten.. Yhdessä kävimme paluumatkalla nauttimassa huoltoasemalla koko porukalla sen kunniaksi kahvit. Ne on niitä yhteisiä juttuja ja yhteishengen kohottamista. Samoja tunteita löytyy varmasti meiltä kaikilta, jotka mukana ollan oltu aina 1980-luvulta saakka. Muistot siis elää!

Ladulla nähdään!

 

Tv Juha