Puheenjohtajan blogi

[Aikaisemmat vuodet: Blogi 2010]
_

Sain kutsun Pylkönmäen Yrittävän 100-vuotisjuhliin lauantaille 31.3.2012. Aurinkoinen upea hiihtokeli oli mielessäni ajaessa Jyväskylästä Saarijärven kautta Pylkönmäelle. Otin toki sukset mukaan ajatuksena, käydä kiertämässä tulomatkalla Kusiaismäen radat. Ajatukset pyörivät filminä, kuten arvaten saattaakin, niin hiihdon ympärillä. Saarijärvellä monet kisat käyneenä mieli palautuu aina vuoteen 1983, jolloin hiihdettiin kansalliset 7.1. Saarijärven pohjoispuolella. Olikohan se Menninkäinen vai joku sinne päin silloinen hotelli siellä. Edellisenä päivänä hiihdettiin Keski-Suomen maakuntaviesti Kaipolassa ja sopivan kova liisterikeli sai minut uran parhaimpaan menoon. Poikien 16-sarjassa meitä oli ykkösenä kolme hiihtäjää samalla ajalla, jotakin hiihdon historiaa sekin. Siihen aikaahan ainoa tyyli oli perinteinen, luisteluhiihdon tulosta ei ollut vielä tietoakaan.

Harjavallan Hopeasomman loppukilpailussa samana talven pari kuukautta myöhemmin JHS:n Marko Anttola oli 4. ja Kivijärven Kivekkäiden Janne Joska 5. Itse en koskaan päässyt aluekilpailusta mukaan loppukisoihin.

Käännän auton kohti Pylkönmäkeä ja ajaessani Mahlun kylän ohitse katse kääntyi väkisin oikealle, missä hiihdettiin aikoinaan kovatasoiset Mahlun hiihdot vielä 1980-luvun loppupuolelle saakka. Nyt kentältä ei ollut latuja kunnostettu. Jotenkin jäin miettimään, että silloin meno ei ihan parasta ollut, mutta pitää tarkistaa tulokset illalla kun menen takaisin kotia. Muistelin, että Hiekkasen Timon nousu piirin kärkeen alkoi niihin aikoihin ja hän voitti meidän sarjan. Upeat maisemat siintävät ohitse, kun lähestyn kohti Pylkönmäkeä. Missähän se Yrittävän talo on?

Opasteet olivat hienosti tien varressa ja yllätyin heti, kun piha täynnä autoja. Monenlaisissa juhlissa on tullut oltua, mutta täytyy sanoa, että kyllä hienon ja juhlavan tilaisuus oli Yrittävä järjestänyt. Kansanedustaja Mauri Pekkarisen juhlapuhe oli vertaansa vailla ja avasi jälleen silmiäni, miten me tarvitaan jatkossakin erilaisia urheiluseuroja. Yhteisöllisyys, joka erityisesti Pylkönmäellä on rakentunut 100-vuoden aikana erityisen vahvaksi, on mallia kaikille urheiluseuralle.

Matti Syrjälän Yritetään edes -juhlakirja, kertoo mukaansa tempaavasti, miten maaseutupitäjä Pylkönmäki on ollut vahva hiihtoseura Keski-Suomessa ja useita hiihtäjiä on ollut aivan Suomen huipputasoa. Harry Vainio oli Suomen kärkihiihtäjiä kun hän ryhtyi Yrittävän puheenjohtajaksi 25-vuotiaana. Samanaikaisesti aloitettiin oman seurantalon rakentaminen. Harry antoi metsästään merkittävän osan puutavarasta. Hänen merkityksenä seuran puheenjohtajana ja hiihtäjien eduksi on ollut aikoinaan hyvin merkittävä tekijä Pylkönmäen hiihdon eteenpäin viejänä. Ihailtavaa vastuunkantoa oman seuran asioiden kehittämistä omalta urheilijalta.

Ensimmäiset Pylkön hiihdot hiihdettiin jo vuonna 1937 ja aina ohjelmassa on ollut 50 km:n kuninkuusmatka. Parhaimmillaan kilpailuja on ollut seuraamassa yli 3000 katsojaa. Jo 1940-luvulla on Pylköllä oltu edelläkävijöitä tuotteistamisessa. Kaksipäiväisissä kilpailuissa oli siihen aikaan tanssiaiset ja kisajulisteen kutsussa mainittiin osuvasti, että ravintolakin, sokerit mukaan. Mihin suomalaisesta hiihdosta on nyt unohdettu kokonaisuus? Jääkiekossa tämä osataan ja hallit täyttyvät yleisöstä. Keski-Suomen Hiihdon historiakirjassa kerrotaan, miten Keski-Suomi -lehti uutisoi Keski-Suomen ensimmäisestä hiihtokilpailuista 1800-luvun lopulta Viitasaaren Suovanlahdelta. Palkintojen jakojen jälkeen laitettiin sitten polkaksi. Viime viikolla Keskisuomalaisessa oli tutkimus, että ainoastaan 12 % tulee katsomaan otteluita varsinaista peliä. Tässäpä ajatuksia kun miettii tulevia kisajärjestelyjä. Millä keinoilla Jyväskylän SM-hiihtoihin vuonna 2014 saadaan 10 000 katsojaa paikan päälle?

Kotiani päästyä luen kirjan Yritetään edes samantien loppuun saakka. Yrittävän 100-vuotisjuhla ja kirja avasi näkemystä hiihdon syvimmästä olemuksesta. Harjoittelun merkitys on ymmärretty alusta saakka. Uskomattomat 100 km:n hiihtolenkit siihen aikaan olivat hyvin yleistä. Pylkönmäeltäkin hiihdettiin Jämsään edellisenä päivä piirinmestaruushiihtoihin. Salpausselän voittaja Tauno Sipilä hiihti yötä myöten kuutamo valonaan Puijon kisoista kotiin Pylkönmäelle. 1950-luvulla kylien väliset kisat, yhdessä harjoittelu ja erilaiset viestit ovat tehneet jo silloin lajista mielenkiintoisen ja vei hiihtäjiä eteenpäin. Menestyneiltä ja kokeneilta hiihtäjiltä otettiin oppia.

Illan hämärtyessä otan sukset ja lähden kävelemään kohtia Huhtasuon vesitornin lenkkiä ja kierrän 5 km:n lenkin kahteen kertaan. Ajatukset pyörivät historian syövereissä. Historia pitää tuntea, jotta voi katsoa tulevaisuuteen. Tässäpä mietintää vielä oman seuran nuorten hiihtäjien palautepalaveriin maanantaille. Kaivan vuoden 1985 kansallisten Mahlun tulokset esille. Olin viides poikien 18-vuotiaiden 10 km:n matkalla. Timo Hiekkanen voitti yhden minuutin 20 sekunnin erolla. Jari Kuhno oli seitsemäs. Katson samalla yleisen sarjan tuloksia.... Aki Karvonen 10., Arto Hyytiäinen 6., Juha Mieto 3., ja Kari Ristanen voitti. Tämä tapahtui siis 27 vuotta sitten.

Aurinkoisia kevätkelejä,
Juha

JULKAISTU 22.01.2012 KLO 18:15

Muutosten aikaa - asenteet esteenä?

Tälle talvelle on saatu kaksi aivan uutta hiihdon uudistusta käyntiin. Suomen Cuppia on käyty nyt kaksi osakilpailua ja mielestäni kokemukset osoittavat, että oikealla tiellä ollaan. Toki kehittämistyö jatkuu ja ajoituskysymyksiä joudutaan miettimään. Maailmancup ja Tour de Ski ovat hiihtäjille ne tämän kauden tärkeimmät kisat ja haasteena on saada kaikki maajoukkuehiihtäjät mukaan näihin SM-kisojen lisäksi oleviin kisoihin. Uskon, että Cupin arvostus tulee nousemaan muutaman vuoden sisällä niin, että jopa yhteistyökumppanit haluavat, että maajoukkuehiihtäjät ovat näissä mukana. Hiihdon arvostus lisääntyy, sillä kotimaisella pääkanavalla kaikki kotimaiset huiput ovat mukana. Tiedän, että kausi on pitkä ja lepoa tarvitaan välillä, mutta samalla on muistettava, että kärkihiihtäjille hiihto on kuitenkin ammatti. Jos ei hiihtäjät itse näe näitä tärkeänä, niin silloin ei olla oikealla tiellä.

Pitkien matkojen SM-sarja käynnistyi hienosti Jyväskylässä. Tehtiin tällä saralla hiihdon historiaa Keski-Suomessa. Viime talvena tämän puuttumisesta kirjoitinkin ja nyt se on totta. Pää on nyt auki ja aika näyttää, mitä se tuo tullessaan. Myös pitkien matkojen SM-sarjan pitää itse hankkia ja luoda se arvostus, mihin sillä on loistava mahdollisuus. Tapahtuma, missä Suomen huiput ja tavalliset kuntohiihtäjät kohtaavat, antaa lisää arvostusta suorituksille. Jokainen kuntohiihtäjä näkee ajoista suoraan, mistä on kyse. Hakulisen kuuluisa voittoaika v. 1952 Norjan talviolympialaisissa 3.33.33 puusuksilla olisi eilen ollut Neljän Vuoren Hiihdossa kohtuullisen kovakuntoisen harrastehiihtäjän mittari edelleen.

FIS Maraton Cup ja Ski Classic ovat saaneet suuren suosion erityisesti Norjan ja Ruotsin huippuhiihtäjien keskuudessa. Ammattihiihtäjät varsinkin miesten puolella kiertävät koko talven näitä pitkien matkojen kisoja. Niin kuin pyöräilyssä on maantieajo ja rata-ajo erikseen, niin myös hiihdossa on tapahtunut eriytyminen eri kilpailumuotoihin jo aikoja sitten. Jotenkin sitä ei olla täällä Pohjolan perukoilla Suomessa havaittu. Suomalaisten mieshiihtäjien on varsin vaikea kiilata näissä karkeloissa kahdenkympin sakkiin. On mielenkiintoista nähdä, miten Northug pärjää näiden pitkien matkojen erikoismiesten yhteenotoissa, mitä muutama on tälle talvelle tulossa. Itsellä on ollut mahdollista muutamissa Keski-Euroopan kisoissa käydä paikan päällä tutustumassa ja hiihtämässä, niin väistämättä tulee mieleen, että ollaanko me suomalaiset edelleen oikeasti hiihtokansaa? Toivotaan, että nämä uudistukset tuovat uutta mielenkiintoa ja antaa tulevaisuudessa näiden matkojen erikoismiehille ja -naisille uusia mahdollisuuksia myös taloudellisesti erikoistua paremmin tällä saralla.

Kansallisella kilpailutoiminnalla on edelleen paikkansa. Tähän mennessä kaikissa Keski-Suomessa järjestävissä kisoissa on ollut hyvä osallistujamäärä. Kilpailuja ei saa olla liikaa, niin silloin hiihtäjiä riittää. Mielestäni muutosta voitaisiin viedä siihen suuntaan, että normaaleihin kansallisiin pääsisi Ski-passilla oman piirin kansallisiin. Näin saataisiin kynnystä alhaisemmaksi ja osallistujamäärät hieman kohoamaan. Ainakin omalta osaltani voin todeta, ettei lisenssiä halua hankkia muutaman mahdollisen kisan takia. Hiihtämään toki voisi jossain kansalliseen mennä Keski-Suomessa. Uskon, että aika monella on sama tilanne.

Keuruulla hiihdetään tulevana viikonvaihteessa jälleen SM-kisat. Eiköhän lähdetä porukalla kannustamaan piirimme hiihtäjiä upeisiin suorituksiin!

Hiihtoterveisin, Juha

JULKAISTU 21.12.2011 KLO 10:41

Taitaa kaikkien hiihtäjien harras toive Joulupukilta olla, että tulisi sitä lunta taivaalta. Toki sitä on tullutkin, mutta lämpötila aavistuksen plussan puolella on saanut aikaan sen, että luonnonlatuja ei vielä olla kunnolla päästy tekemään.

Hiihtokausi toki avattiin Keski-Suomessa 15.10. ja omalta osaltani voin todeta, että en muista milloin näin paljon olisin kilometrejä kerännyt jouluun mennessä. Kannonkoski-Kivijärvi-Kinnula akselilla taitaa lunta olla tai on ainakin ollut jo paikoin yli 30 senttiä.

2000-luku olosuhteiden osalta on osoittanut, että luonnonlumen tulo vaihtelee hyvinkin paljon. Ero voi olla keskimäärin noin kaksi kuukautta eri vuosien välillä. Ensilumen ladut ovat varmasti tulevaisuuden keinoja myös jatkossa tasoittaa tätä vaihtelua. Viimeisen kuuden vuoden aikana mahtuu kolme lähes mustaa joulua ja kaksi lumista joulua. Tästä joulusta näyttää tulevan siltä väliltä.

Ei tarvitse palata montaa vuotta taaksepäin, kun Huhtasuon Tapaninpäivä-hiihdot siirrettiin lumen puutteen takia Kannonkosken Piispalaan. Myös tänä vuonna mennään tarkoilla olosuhteiden suhteen Saarijärven hiihtojen kanssa tulevana tapaninpäivänä.

Se on ainakin selvää, että muutos on pysyvää. Olosuhteiden vaihtelut tulevat olemaan pysyvä olotila. Miten saada erityisesti juniorihiihtäjien motivaatio pysymään rakkaan lajin parissa? Toisaalta lumen odotus ja siihen liittyvät erilaiset lumen etsintä operaatiot tuovat lajiin omalta osaltaan rikkautta. Sanotaan, että hiihtäjät tehdään kesällä, pitää edelleen paikkansa. Haasteena on varmaan pitää mieli ja ajatus virkkeenä lunta odotellessa.

Mukavaa Joulun aikaa ja liukkaita hiihtokelejä vuodelle 2012!

JULKAISTU 3.3.2011 KLO 12:38

Hienoa menestystä Oslosta! 

Tämä viikko on lähtenyt upeasti liikkeelle suomalaisilla hiihtäjillä hiihdon mekassa Holmenkollenilla. Joka päivä on tullut menestystä ja tuskin tämä päivä tekee poikkeusta. Matti Heikkisen maailmanmestaruus tiistaina oli suoritus, joka ei varmaan jäänyt keneltäkään suomalaiselta huomioimatta.

Mieleeni palaavat mahtavat muistot kahden vuoden takaa Liberecistä, jolloin Matti hiihti samalla matkalla MM-pronssia. Silloin mestari oli Viron Andrus Veerpalu, joka siirtyi huippu-urheilusta sivuun sairastelun johdosta juuri ennen Oslon kisoja. Oli mahtavaa olla väärässä kisaveikkauksen suhteen. Uskon, että tämän viikon suorituksilla on pitkälle kantavat vaikutukset suomalaisessa hiihtokulttuurissa matkalle sille kuuluvaan asemaan. Esikuvamme ovat ainakin tehneet oman osansa parhaalla mahdollisella tavalla. 

Viime lokakuussa olin hiihtämässä Saarijärven ensilumen ladulla. Matti Heikkinen hiihti omaa lenkkiä ja silloin oli mahdollista vaihtaa muutama sana hänen kanssaan hiihdosta. Matti kiitteli Saarijärven ja Jyväskylän ensilumen latuja ja niiden merkitys on suuri. Leirien välissä on tärkeää päästä suksille kotinurkilla ja lyhyen ajomatkan päässä. Kerroin Matille, että annamme kaikille maajoukkuehiihtäjille kausikortin Jyväskylän Laajavuoren ladulle. Muutama kierroksen jälkeen Matti tuli jälleen ohitse ja kysyi, että mikäs se kausikortin hinta on, että hän haluaa maksaa sen ja luovuttaa jollekin jyväskyläläiselle junioirihiihtäjälle. Ilkka Sysimäki Palokasta on tämä onnellinen, joka sai syksyllä harjoitella maailmanmestari Matin lahjoittamalla kortilla. 

Nämä MM-kisat osoittavat, että suomalaiset pärjäävät loistavasti väliaikalähdöllä hiihdettävillä matkoilla ja erityisesti perinteisellä hiihtotavalla. Yhteislähtökisat eivät ole olleet niitä meidän juttuja. Suomalaisten luonteenpirteelle sopii parhaiten yksinäinen puurtaminen, sitä on tehty se yli sata vuotta. Jo 1970-luvulla kun muovisukset alkoivat syrjäyttää puusuksia, niin me suomalaiset harasimme vastaan muutosta pitkään ja muutama mitali meni sivu suun. Meidän tapa on tehdä asioita varman päälle ja uusiutuminen on paljolti jätetty muiden harteille. Seura- ja piiritasolla on hyvin vaikea muuttaa toimintatapoja.

Olemme Keski-Suomen Hiihto ry:n toimiesta yrittäneet herätellä seuroja järjestämään erilaisia hiihtokisoja, mutta tulokset ovat olleet vielä hyvin laihoja. Piirinmestaruuskisat Äänekoskella hiihdettiin yhteislähdöllä ja siitä tulikin aika lailla palautetta, että ei enää ikinä yhteislähtöjä.... Miten me opitaan kansainvälisissä arvokisoissa yhteislähtökisoihin ja ryhmähiihtoihin, jos niitä ei juniorisarjoissa jo harjoitella? Toisaalta aivan pienelle porukalla ryhmähiihdot eivät toimi. Lajin rikkaus on kaksi eri tyyliä ja erilaiset hiihtomatkat ja -tavat. 

Maaliskuu jatkuu hyvin aktiivisena Keski-Suomessa. Tulevan viikonloppuna hiihdetään Koululiikuntaliiton mestaruuskilpailut ja nuorten SM-sprintit Saarijärvellä. Hiihdon harrastajille on tarjolla perinteikäs Keuruu - Multia laturetkeä ja Viitasaarella Pentin 40. Kymppinen. Myös useilla paikkakunnilla hiihdetään Hippo-hiihtoja ja sitten ensi viikolla koulujen hiihtomestaruushiihtoja. Kaikki nämä tarvitsevat runsaan talkooväen ja järjestelykoneiston. Kiitoksia kaikille hiihdon parissa toimijoille, kaikkien työtä tarvitaan myös jatkossa hiihdon parissa eri tehtävissä. 

Vielä on kisapäiviä jäljellä..
Juha

JULKAISTU 27.2.2011 KLO 20:17

Viimeinkin mahtavan liukkaat luisteluhiihtokelit

Koululaisten talvilomat käynnistyvät loistavissa hiihtokeleissä. Kovat pakkaset ovat takana päin ja nyt on mahtava nauttia liukkaista luistelukeleistä. Pitkällä pakkasjaksolla oli mielekkäämpi hiihtää perinteistä. Suurimman osan meidän hiihtoihmisten viikonlopun rytmi on varmaan aikalailla samanlainen. Ne ketkä eivät ole kisailemassa, niin aamupalan jälkeen hiihtolenkille ja iltapäiväksi jännittämään Oslon MM-hiihtoja.

Kisat ovat menneet hyvinkin odotetusti ja oikeastaan huomenna maanantaina on ensimmäisen kerran realistisesti odotettavissa taistelua mitalista naisten 10 kilometrin perinteisellä matkalla. Kilpailu huipulla on äärimmäisen tasaista ja kaikki pitää onnistua, jotta voidaan taistella kärkisijoista. Norjalaisten menestys on aivan luonnollista, kun näkee miten Norjassa hiihtoa arvostetaan ja siihen panostetaan. Suomalaisten taloudellinen satsaus on kymmeneksi eniten eri kansakuntien joukossa. Vaikka raha ei ratkaise, niin yhtälö ei yksinkertaisesti toimi. Tutkimusten mukaan menestystä haluttaisiin eniten nimenomaan maastohiihdosta, mutta taloudelliset resurssit kertovat mielestäni aivan toista.

MM-kisoihin hiihtäjät valmistautuvat monella eri tapaa. Valmistautumisleireille on mahdollisuus osan mennä ja osa valmistautui vuoden tärkeimpään kilpailuun kotimaan kovissa pakkasissa. Onneksi hiihtäjillä mielikuvitusta riittää, kuten Hannu Mannisen rullahiihtotreenit Rovaniemen urheiluhallissa. Tänä päivänä ei yksinkertaisesti pärjää maailman huippuja vastaan, mikäli kaikkia tekemisiä ei pystytä tekemään ammattimaisesti parhaalla mahdollisella tavalla. 

Kirsi Perälä kertoi, että tällä viikolla puhelin on soinut ja haastattelupyyntöjä on tullut enempi kuin koskaan uran aikana, kun hän kertoi julkisuuteen lopettavan hiihtouran huipputasolla. Jääminen ulos MM-kisoista ei ollut varmasti perimmäinen syy. Itselläni on ollut mahdollisuus seurata hiihdon huippu-urheilua hyvinkin läheltä ja erityisesti viime vuodet Kirsi Perälän ammattia hiihtäjänä. Hyvin hankala on ammattia nykytilanteessa harjoittaa. Työvoimatoimiston työttömyyskorvaus on suurempi kuin ne taloudelliset resurssit millä liian moni suomalainen hiihtäjä joutuu ammattiaan harjoittamaan.  Iät ja ajat on toiminnut kysynnän ja tarjonnan laki. Onko meidän Hiihtotuote kunnossa? Mitä on matkan varrella tapahtunut, kun Pylkön hiihdoissa oli yli 3000 katsojaa.. silloin tuote oli kiinnostava. Hiihdetty on iät ja ajat, hiihtokisoja on järjestetty Suomessa yli 100 vuotta. Ehkä me hiihtoniilot olemme liian paljon perinteisiin tapoihin jämähtäneet ja emmekä pysy kehityksen mukana, mielummin pitäisi päästä edelle. Samaa latua hiihtämällä ei voi voittaa.

Kilpailujärjestelmää ollaan onneksi ensi vuodeksi muuttamassa. Televisoitava työnimellä liikkuva Hiihdon Suomi Cup tulee lisäämään yhteistyökumppaneiden kiinnostusta hiihtoa kohtaan. Sponsorit saavat viimein rahoille vastinetta TV näkyvyyden kautta. Onhan hiihto yksi katsotuimpia TV-lajeja. Mutta miksi vasta nyt.. ? Toivotaan, että viimein yhä usempi hiihtäjä pystyy tekemään hiihtoa ammattina, muutoin aivan turha odottaa kansainvälistä menestystä arvokisoista. 

Viikonloppuna hiihdettiin Finlandia hiihto, joka on Suomen suurin hiihtokilpailu. Ensimmäistä kertaa kisa oli mukana Fis-maratoncupissa. Kilpailun voitti Vasaloppetin voittaja Ruotsin Oskar Svärd. TV:n urheiluruudussa asia mainittiin noin 30 sekunnin pätkä ja Hesarissa tämä uutinen mahtui reiluun postimerkin kokoiseen tilaan. Ruotsissa Vasaloppetin voitto arvostetaan lähes olympiavoiton tasolle.

Viime viikonloppuna olin hiihtämässä 40. Tartu Maraton hiihtoa, jossa osallistujia noin 2000 hiihtäjää enemmän kuin Finlandia hiihdossa. (Virolaisia on 1/3 vrt. Suomen asukaslukuun). Suora TV-lähetys alkoi yli tunnin aikaisemmin kuin startti pamahti. Lehdet kirjoitti seuraavana päivänä usemman sivun hiihdosta. Anu Tähtinen hiihti naisten sarjan kolmanneksi ja kuittasi 1000 euroa palkintorahoja. En nähnut Suomessa yhdestäkään mediasta mainintaa tuloksista. On kuitenkin kyse yksi suurimmista hiihtokilpailusta maailmassa. FIS -maratoncupin voittaneet hiihtäjät eivät MM-kisoissa ole pärjänneet. Norjan viisinkertainen olympiavoittaja Thomas Alsgaard olisi mahtunut tänä vuonna Norjan MM-joukkueseen, hän valitsi ensi viikonloppuna hiihdettävän Vasaloppetin. 

Suomalaisten hiihtomenestyksen turvaaminen on monen tekijän summa. Arvostus joka suhteessa pitää saada hiihdossa sille kuuluvaan asemaan. Ei mieltä lämmitä Hopeasompa Cupin osallistuja määrät, jotka ovat alhaisemmat kuin koskaan ennen ikinä. Olosuhteista tämä ei ole kiinni, mutta näistä määristä on vaikea uskoa, että pystymme luotsimaan tulevaisuuden menestyjiä kovin laajalla rintamalla. Tarvitsemme esikuvia, idoleita ja sitä henkeä, että myös hiihto voisi olla menestyvä ammatti, johon kannattaa myös nuorten tähdätä. Amatöörien puuhastelu kuuluu viime vuosituhannelle. Voisiko talviloma muuttaa takaisin hiihtolomaksi?Kannustetaan lapsia laduille, kun kelit näyttäisi olevan aivan loistavat koko ensi viikon.

tv Juha

JULKAISTU 17.2.2011 KLO 7:30

Talven selkä taittuu 

Komeat aurinkoiset päivät ovat hellineet hiihtäjiä viime päivinä. Pakkanen on kuitenkin kiusannut useana viikonloppuna kisajärjestäjiä ja tuomarineuvostot ovat joutuneet tekemään päätöksiä hiihdetäänkö vai siirretäänkö. Päätökset eivät ole aina helppoja, mutta vastuunkantajille kuuluu työrauha ja niitä kunnioitetaan. Katsomosta on aina helppo huudella ja jälkiviisaus on yleensä turhaa.

Hiihdon harrastus on upean talven myötä lisääntynyt entisestään ja varsinkin aikuisten hiihtokoulut ovat olleet ainakin Jyväskylässä hyvin kysyttyjä. Oma näkemys on, että tulevaisuudessa erilaiset aikuisten hiihtokoulut ja -kurssit sekä voiteluneuvojen tarve tulevat lisääntymään. Hiihtoseurat ovat avainasemassa tarjoamaan näitä palveluja. Erityisesti Etelä-Suomessa buumi on ollut kova. 

Keski-Suomessa hiihtokelejä on riittänyt yleensä vuodesta toiseen tasaisemmin ja hiihtobuumi ei ole äkynyt aivan niin rajuna harrastajamäärän kasvuna. Nuorten hopeasompaikäisten määrä on jopa päinvastoin laskenut aivan nuorempien sarjoja lukuun ottamatta. Tämä tulee näkymään tulevaisuudessa kansallisten kilpailujen osallistujamäärissä, kaikkiin kilpailuihin ei enää välttämättä riitä osallistujia. Miten saada lapsia innostumaan hiihdon pariin? Siinä kysymys, jota olen pohtinut lähes joka päivä. Lasten hiihdon harrastamisen kanssa on tänä päivänä paljon kilpailevia vaihtoehtoja. Niitä löytyy kymmenien urheilulajien lisäksi tietokoneet ja televisio. On helpompi jämähtää kotia, kuin pukea ja lähteä hiihtolenkille. Hiihto vaatii tänä päivänä paljon myös vanhempien osaamista ja mukana oloa.

Erityisesti suksien huolto on aivan toista kuin 1980-luvulla. Välineiden kehitys ja luisteluhiihdon kehittyminen toiseksi etenemismuodoksi on tuonut lajiin rikkautta, mutta samalla siitä on tullut huomattavasti erityisosaamista vaativa laji ja se on taas omalta osaltaan vähentänyt monimuotoisuudellaan lajin harrastajia nuorten osalta. On asioita, joiden kehitys menee oma rataa ja ne on vaan hyväksyttävä. Hiihto harrastuksena lisääntyy ja kilpaileminen kansallisella tasolla vähentyy entisestään. Erilaiset massahiihdot ja laturetket vetävät osallistujia tulevaisuudessa entistä enemmän. Tässä kehityksessä kannattaa meidän hiihtoseuroissa olla mukana. Olemme saaneet nauttia hiihdon riemusta Keski-Suomessa jo neljä kuukautta. Parhaat hiihtokelit ovat vielä edessä, nautitaan niistä.

tv Juha

JULKAISTU 1.2.2011 KLO 5:15

Massahiihdot niille kuuluvaan asemaan myös Suomessa

Keski-Suomi Hiihto avasi ensimmäisenä massahiihtokauden Suomessa. Päällekkäisyys Vöyrin SM-hiihtojen kanssa vähensi aivan kärkipäähän hiihtäjien määrää, mutta siitä huolimattta tapahtumassa tehtiin uusi ennätys 270 osallistujaa. Suomessa järjestetään lukuisia pitkien matkojen hiihtoja, mutta niiden arvostus mediassa kuin myös hiihtäjien keskuudessa on kaukana siitä, mitä se voisi olla ja mitä se on muualla maailmassa. 

Maailman suurin pitkien matkojen hiihto on Ruotsissa järjestettävä Vasaloppet, mika kerää hiihtäjiä ympäri maailmaa yli 16 000 osallistujaa. Ruotsissa Vasaloppetin voittaja arvostetaan lähes olympiavoittajan tasolle. Pitkillä matkoilla käydään FIS-maratoncup, missa miesten puolella kärkihiihtäjät ovat täysin ammattilaisia. Kohtuulliset hyvät palkintorahat on joka kisassa tarjollla. Olenkin ihmetellyt, miten erityisesti suomalaisia naisia Maraton Cup ei kiinnosta. Hyvin monella suomalaisella kansallisen tason naishiihtäjällä olisi kohtuullisen helppo hiihtää kärkipaikoille ja hankkia leipänsä hiihtämällä. Voittajan palkintosumma on minimissään 5000 euroa per kisa. Miesten Cup on kovatasoinen ja normaalimatkojen hiihtäjät eivät näissä karkeloissa pärjää.

Parhaana suomalaisina on viime vuosina hiihtänyt Kari Varis, joka tammikuun alussa hiihti Tsékin Liberecissä järjestettävässä Jizerka Padasatka hiihdossa hienosti 14:s. Samassa kisassa naisten sarjassa parhaana suomalaisena kymmeneksi hiihti Kangasniemen Kalskeen Terttu Lappi. Osallistujia 7.1. hiihdettävässä tapahtumassa oli noin 5000 hiihtäjää. Kummankaan hiihdosta ei tainnut olla mainintaa yhdessäkään suomalaisessa mediassa. Viikko sitten hiihdettiin Itävallassa Dolomitenlauf, missä parhaana suomalaisena 14:nneksi hihiti Muuramen Urheilijoiden Jukka Järvinen. Suoritus on hyvä, vain 14 minuuttia Tsékin Stanislav Rezakin takana.

Seuraavaksi hiihdetään Saksan Köning Ludwik Lauf, johon allekirjoittanut lähtee haistelemaan kisajärjestelyjä. Siitä viikko eteenpäin on 40. Tartu Maraton hiihto, joka myytiin 63 km matkalle loppuun jo kuukausi sitten, jolloin 6000 osallistujan raja rikkoutui. Myös Suomeen tarvittaisiin nykyisen massahiihtoranking-järjestelmän lisäksi oma Cup pitkille matkoille. Saataisiinko arvostus sillä takaisin sille tasolle, mitä se oli 1970-luvulla?, kun Pauli Siitonen voitti useita näitä maailmalla arvostettuja pitkien matkojen kisoja.  

Hiihtämisiin, Juha

JULKAISTU 22.1.2011 KLO 19:54

Uuraisilla historian havinaa 

Tänään oli mukava ajella aamulla kohti Uuraista ja kohti Kuukan hiihtoja ja Mirjan Kierrosta. Itselläni on ollut kunnia olla kisoissa mukana kun yli 30 vuotta sitten hiihdettiin ensimmäistä Mirjan Kierrosta naisten sarjassa. Samoissa kisoissa hiihdin eka kerran kansallisissa palkintopallille poikien sarjassa. Uuraisilla oli esillä Mirja Kierrokset sukset, joilla on hiihdetty olympiahopeaa Innsbruckissa vuonna 1964. Hopeasompa-cupin avaus sai upean avauksen Uuraisilla hienosti järjestetyissä kisoissa. Mirja Kierroksen kesäharjoitteluun kuului Järvisen puusuksilla suollahiihto. Mirjan siskon mies kertoi, kuinka hän ei mopolla pärjännyt Mirjan hurjalle pyöräilylenkki vauhdille. Suohiihdon voisi ottaakin ensi kesän harjoitteluohjelmaan. Jospa Vappuhiihtojen sijaan olisikin Vuorilammen ympärihiihto suolla?  

Uuraisten Uuraisilla oli aistittavissa oikeata tekemisen meininki. Upea perinteiset Kuukan hiihdot voivat hyvin. Viime viikolla oli saatu käynnistettyä lasten hiihtokoulut ja -kerhot. Piirin viesti huolesta nuorten vähenemisestä hiihdon parissa on otettu aidosti vastaan. On kääritty hihat ja alettu esimerkillisesti töihin. Tästä on hyvä jatkaa. 

Maailmancup sirkus jatkui tänään Viron Otepäässä. Maailman yhtä parhaimmista hiihtokeskusta on edelleen kehitetty ja puitteet hiihdolle on mahtavat. Vuodessa ei maailma muutu ja jälleen puheenjohtajan silmään osui Viron Andrus Veerpalun upea hiihto kohti kärkeä. Allekirjoittaneella ei ole kuin yksi voittajaehdokas, kun Oslossa hiihdetään perinteisen 15 km maailmanmestaruudesta. Keski-Suomesta on ollut hienosti kaksi hiihtäjää edustamassa Suomea Maailman Cupissa koko talven, Anssi Pentsinen ja Kirsi Perälä taistelevat edelleen molemmat paikasta Oslon koneeseen.

Pitkä tauko on ollut blogissa. Toukokuun kirjoitus penkkipunnerruksesta on otettu todeksi. Sen verran itseäni armahdin ja kun vertailin punnitustuloksia vuoden taakse, niin ero ei kuitenkaan ollut kuin 100 g. Tavoite 2 kg ei ole vielä täynnä, toki lähellä tavoitetta ollaan kovasti menossa. Nautitaan upeasta viikonvaihteesta, kelit suosivat kaikki hiihtäjiä!

tv Juha